Avaimet sotatrauman kokeneen lapsen toipumiseen?

Sotatraumat näkyvät lasten arjessa ja toimintakyvyssä. Miten lapsi voi toipua? Ja mikä on tärkeää traumatyökalujen lisäksi?

Sodan keskeltä paenneen lapsen mieli kantaa mukanaan kokemuksia, joita kenenkään ei pitäisi joutua näkemään.

Äkillinen väkivalta, menetykset, pelko ja epävarmuus voivat järkyttää syvästi lapsen perusturvallisuuden tunnetta.

Toipuminen on kuitenkin mahdollista – ja sen ytimessä ovat arjen pienet asiat: turvalliset ihmissuhteet, tuttu arjen rytmi, leikki ja ilo.

Kun lapsi on kokenut traumaattisia tapahtumia, hänen hermostonsa jää helposti ylivireystilaan. Hän saattaa olla säikky, levoton, vetäytyvä tai äkkipikainen. Nukkuminen ja opiskelu on usein vaikeaa. Tällöin tarvitaan aikuisia, jotka pysyvät rauhallisina, ennakoitavina ja ymmärtävät lapsen oireilua.

Toipumista ei voi pakottaa, mutta sitä voi tukea kärsivällisesti – päivä kerrallaan eteenpäin kannatellen.

MLL Uudenmaanpiiri on jo useamman vuoden ajan kehittänyt sota- ja kriisialueilta saapuneiden lasten tukea. Yhteistyössä Vantaan ja Helsingin koulujen kanssa ROHKEE! toiminnassa pilotoidulla toimintamallilla on mahdollistettu lapsille koulupäivien sisällä omakielistä tukea Teaching Recovery Techniques eli TRT-ryhmissä.

TRT-ryhmissä lapset ovat saaneet oppia ja yhdessä harjoitella ikätasolle sopivia työvälineitä vaikeiden kokemusten ja tunkeutuvien muistojen kohtaamiseen turvallisessa ympäristössä.

TRT-ryhmillä on vahva vaikutusnäyttö ja menetelmän on alunperin kehittänyt Children of War Foundation. Niiden jatkona olleet ROHKEE!-ryhmät antoivat lapsille mahdollisuuden saada ystäviä ja tutustua uuteen kotiympäristöön. He eivät myöskään jääneet traumatuen jälkeen yksin.

Leikki on lapsen kieli ja rutiinit tukipilari

Monesti jo hyvin arkiset asiat voivat auttaa lasta toipumaan traumasta. Leikki, turva ja rutiinit.

Leikin kautta lapsi käsittelee kokemuksiaan ja rakentaa uudelleen tunnetta hallinnasta. Leikin ei tarvitse olla terapeuttista erityistilannetta; jo tavallinen piirtäminen, jalkapallo tai mielikuvitusleikki voi auttaa purkamaan sisäistä jännitystä. Kun aikuinen osallistuu tai edes seuraa leikkiä hyväksyvästi, lapsi saa viestin: ”Sinä olet turvassa, ja elämässä on taas tilaa ilolle.”

Siinä missä leikki- tai alakouluikäinen lapsi hakee turvaa leikin ja läheisyyden kautta, teini-ikäinen tarvitsee toipumiseen ennen kaikkea yhteyden tunteen, ymmärrystä ja mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiään rauhassa.

Nuoruus on muutenkin elämänvaihe, jossa etsitään suuntaa ja omaa paikkaa – trauma tekee tästä etsinnästä entistä haastavamman. Traumaattisia kokemuksista toipuva nuori tarvitsee tilaa ilmaista itseään ja käsitellä kokemaansa omalla tavallaan: musiikin, liikunnan, taiteen tai keskustelun kautta. Ennen kaikkea hän tarvitsee ympärilleen aikuisia, jotka osaavat katsoa pintaa syvemmälle ja suhtautua ymmärtäväisesti.

Arkirutiinit ovat tärkeä toipumisen tukipilari. Säännöllinen päivärytmi, tutut ruokailu- ja nukkuma-ajat sekä koulunkäynti auttavat lasta palaamaan ennustettavuuden ja turvallisuuden kokemukseen. Kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, maailma tuntuu jälleen hallittavammalta.

Ilo ja yhteisöllisyys ovat toipumiselle hyvää polttoaineita.

Kun lapsi saa nauraa, liikkua ja kokea onnistumisia muiden kanssa, hänen hermostonsa saa levätä ja mieli alkaa palautua. Näennäisesti kevyet hetket – yhteinen peli, retki tai koulun tapahtuma – voivat olla merkityksellisempiä kuin yksikään pitkä keskustelu. Ne viestivät: “Sinulla on paikka tässä yhteisössä. Meidän kanssamme.”

Lähiaikuisten rooli on korvaamaton

Toipumisen kannalta ratkaisevaa on, että kaikki lapsen lähellä olevat aikuiset toimivat johdonmukaisesti.

Vanhemmat tarjoavat ensisijaisen turvasataman, mutta hekin tarvitsevat usein tukea jaksamiseensa. Opettajat voivat huomioida kouluarjessa, että lapsen keskittymis- ja oppimisvaikeudet tai poissaolot voivat olla seurausta stressireaktioista.

Oppilashuolto – kuraattorit, psykologit ja kouluterveydenhoitajat – ovat avainasemassa tarjoamassa ammatillista apua ja koordinoimassa tukea. Myös harrastusten ja vapaa-ajanohjaajat voivat omalla rauhallisella ja hyväksyvällä läsnäolollaan tarjota lapselle hetken, jossa saa olla oma itsensä ilman painolastia.

Toipuminen ei ole suoraviivainen prosessi.

On päiviä, jolloin lapsi vaikuttaa toipuneen, ja toisia, jolloin suru tai pelko palaavat. Mutta jokainen nauru, jokainen onnistunut koulupäivä ja jokainen turvallinen hetki aikuisen kanssa vahvistavat vähitellen uskoa siihen, että elämä jatkuu.

Lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikaa, turvallisia aikuisia ja tilaa ilolle – sillä juuri niiden kautta hän löytää tiensä takaisin lapsuuteen– ja kohti tulevaisuutta, jota sota ei enää määritä.

Katso YouTube-video aiheesta

Videossa on ikärajasuositus ja siksi se on katsottavissa vain YouTubessa.