Perhetalon vapaaehtoinen | Pinjan tarina
Hakunilan yhteisötalon vapaaehtoinen Pinja piti Hakunilan 5v juhlissa puheen, jossa kertoi kokemuksiaan ja matkaansa kävijästä vapaaehtoiseksi. Lue Pinjan tarina ja matka.
"Kun tulin ensimmäistä kertaa käymään yhteisötalolla, minulla oli 11kk ikäinen vauva.
Olin työtön, ilman kavereita, suku asuu kaukana ja mies aloitti työt. Olin yksinäinen, en tiennyt mistä saada tukea arjen haasteisiin tai tekemistä arkeen.
Kaksi viikkoa myöhemmin löysin itseni istumasta vapaaehtoiskoulutuksessa, päässä pyörien monia eri ideoita mitä voisin ottaa vastuulleni ja ruveta tekemään viikottain yhteisötalolla.
Lapseni ihastui nopeasti koordinaattoreihin sekä harjottelijoihin ja muihin vapaaehtoisiin, joten sain hetkiä omaa aikaa vaikka oltiin samassa tilassa.
Olen päässyt juttelemaan asioista joita olin aiemmin vain pyöritellyt yksin mielessäni, kun koordinaattorit ja koko yhteisö täällä talolla on lämminhenkistä ja helposti lähestyttävää. Uskalsin myös todeta ääneen että tarvitsen apua.
Vapaaehtoistyöstä saan merkitystä elämään. Sain syyn jaksaa nousta aamulla ja lähteä ulos missä lapsi pääsee leikkimään eikä vain tuijota telkkaria kotona. Pääsen täyttämään omaa kalenteria omilla menoilla ja tekemään omaa juttua. Miehellä kun on nyt oma uusi työ ja omat uudet kaverit.
Ja näin kuinka ideoitani ja työtäni arvostetaan. Ryhmät joita rupesin vetämään, oli kauan odotettuja. Tiktok johon aloin panostamaan, oli uusi kanava mainostaa toimintaa.
Lisäksi yhteisötalon kautta olen lähtenyt mukaan Ystäväksi maahanmuuttajaäidille-toimintaan sekä Perhekummi -toimintaan.
Ja silti siinä samalla voin aina pienen lapsen äitinä sanoa että "tänään en jaksa" tai "nyt en osaa ajatella tiktokkia" tai "pidetäänkö ryhmä ensiviikolla kun nyt haluun vaan olla".
Se toi minulle rauhaa mieleen kun ei tarvitse aina jaksaa.
Välillä ollaan istuttu toimistossa suunnittelemassa kalenteria täyteen tapahtumia ja ryhmiä joissa olen mukana. Muistan myös tulleeni aamulla talolle ja tervehtinyt Karoliinaa sanoilla "Nyt mie itken" ja vuodattanu kyyneleet olkapäätä vasten."
Tämä talo on minulle kuin toinen perhe, yksi suuri perhe. Me tervehditään toisiamme siskoina ja rakkaina. Tämä on meidän oma paikka.
"Ihanaa on se että tänne voi kaikki tulla omana itsenään. Väsyneenä, stressaantuneena, toimeliaana tai vain leikittämään lapsia. Ja jokainen otetaan vastaan ja jokaista autetaan ja tuetaan.
Vapaaehtoisena pääsen myös kohtaamaan ihmisiä jotka tulevat talolle samanlaisessa tilanteessa kuin itse, yksin. Olen auttanut monia tutustumaan taloon ja jutellut heidän kanssa mahdollisista avuntarpeista. Pääsen näkemään kuinka hekin tulevat osaksi talon perhettä ja arkea. Kuinka heidän mieli helpottaa kun apu löytyy. Kuinka lapset iloitsevat leikkimisestä muualla kuin vain kotona.
Tämä talo on minulle kuin toinen perhe, yksi suuri perhe. Me tervehditään toisiamme siskoina ja rakkaina. Tämä on meidän oma paikka.
Kiitos kun olette mahdollistaneet meille tämän paikan."
Pinja