Maahan muuttaneiden äitien osallisuus vahvistuu vapaaehtoisuustoiminnassa

Maahanmuuttajaäitien kotoutumiseen, työllisyyteen ja sosioekonomiseen asemaan tiedetään liittyvän eriarvoisuutta. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen voi vahvistaa näiden äitien osallisuutta kokonaisvaltaisesti eri elämänalueilla. Samalla syntyy mahdollisuuksia kulttuurien ja ryhmien väliselle vuorovaikutukselle.

Tiedetään, että lasten pitkät kotihoitojaksot saattavat heikentää maahanmuuttajaäitien mahdollisuuksia oppia suomen kieltä, sekä osallistua kotoutumispalveluihin ja työmarkkinoille (OECD 2018: 165–166. Martelin, Nieminen, Väänänen & Toivanen 2020: 60.) Myös kohtaamiset suomalaistaustaisten perheiden kanssa saattavat jäädä vähäisiksi ja sosiaaliset verkostot muodostua oman kieli- ja kulttuuriryhmän sisällä (Finell, Paajanen & Riikonen 2024: 178–180).

Järjestö- ja vapaaehtoistoiminta voi puolestaan hyödyttää maahanmuuttajia muun muassa lisäämällä toiminnan mahdollisuuksia, tarjoamalla yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä, sekä lisäämällä vaikuttamisen mahdollisuuksia (Ambrosini & Artero 2023: 256–258. Sveen ym. 2023: 576,578–580).

Opinnäytetyössäni selvitin sitä, minkälainen merkitys MLL Perhetalojen vapaaehtoistoiminnalla on kotona lasta hoitavien maahanmuuttajaäitien osallisuuden kokemuksille ja minkälaisia kehittämistarpeita näiden äitien kokemukset tuovat esiin MLL Perhetalojen vapaaehtoistoiminnassa.

Vapaaehtoistoiminta MLL Perhetaloissa

MLL Perhetalot ovat lapsiperheiden avoimia kohtaamispaikkoja, joissa vapaaehtoistoiminta on yksi keskeinen toiminnan muoto. Perhetaloissa koulutetut vapaaehtoiset voivat osallistua esimerkiksi ryhmä- tai harrastustoiminnan ohjaukseen tai avustamiseen, lastenhoitoon ryhmätoiminnan aikana, ruokajaon tai kierrätyspisteiden järjestelyihin, sosiaalisen median sisällön tuotantoon tai muuhun kävijöiden tai vapaaehtoisten tarpeista nousevaan. (MLL:n Uudenmaan piiri.) Vapaaehtoistoiminta perhetaloissa on suosittua: Neljässä perhetalossa toimintaan osallistuu noin 160 vapaaehtoista (Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri ry. 10).

Opinnäytetyöni perusteella vapaaehtoistoiminta MLL Perhetaloissa vahvistaa maahanmuuttajaäitien osallisuutta laajentamalla heidän toiminnan mahdollisuuksiaan sekä sosiaalisia verkostojaan oman kodin ja perhepiirin ulkopuolella. Samalla se tarjoaa tilaisuuden käyttää ja oppia suomen kieltä luonnollisessa toimintaympäristössä, sekä hankkia ja ylläpitää esimerkiksi opinnoissa tai työelämässä tarvittavia tietoja, taitoja ja kokemusta.

”Esimerkiksi minä en tiennyt, minkä ammatin haluan. Mene[nkö] siivoon, tai kokki, tai leipuri, tai hoitaja lapsi. Minä nyt harjoittelee kaikki täällä, kaksi vuotta ja minä ymmärrän mitä minä haluan.”

Vapaaehtoistoiminnassa maahanmuuttajaäideille tarjoutuu myös mahdollisuus vertaistuen- ja kokemusten jakamiseen, sekä toisten auttamiseen. Opinnäytetyössäni haastateltavat tunnistivat maahanmuuttajanaisten asemaan liittyviä haasteita ja olivat halukkaita edistämään vertaistensa oloja paikallisesti. MLL Perhetaloissa he pääsivät jatkamaan vanhemmuuteen, perhearkeen ja kotoutumiseen liittyviä kokemuksia toisten samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kanssa, sekä auttamaan vasta Suomeen tai paikkakunnalle muuttaneita alkuun uudessa kotipaikassaan. Vapaaehtoisten monikielisyys näyttäytyi opinnäytetyössäni hyödyllisenä resurssina silloin, jos suomen kieltä vielä taitamattomat kävijät kaipasivat tulkkausapua.

”Mä autan heitä, jotka tulee Suomeen ja mä tunnen, [että] he ovat uusia Suomessa. Silloin mä kerron, missä minulla oli ongelmia.”

Opinnäytetyöni perusteella kokemus vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyydestä voi saada vapaaehtoisen sitoutumaan perhetalojen toimintaan vuosiksi. Osa haastattelemistani maahanmuuttajaäideistä oli jatkanut vapaaehtoistoimintaa vielä lapsen kotihoidon päätyttyäkin, esimerkiksi opiskelun, osa-aikatyön tai työnhaun ohessa.

Monialaisuus lisää saavutettavuutta ja toimitaan kiinnittymistä

Maahanmuuttajataustaisia henkilöitä on enenevissä määrin toivottu mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan, mutta heidän tavoittamisensa koetaan järjestökentällä haastavaksi (Peltosalmi ym. 2024: 77–78). Opinnäytetyöni perusteella MLL Perhetalot olivat onnistuneet tavoittamaan maahanmuuttajaperheitä mukaan toimintaansa, ja toiminta vastasi näiden perheiden tarpeisiin hyvin.

Vapaaehtoistoisina toimivien maahanmuuttajaäitien kokemuksissa MLL Perhetalojen toiminta näyttäytyi monialaisena hyvinvointipalveluna, jossa vapaaehtoistoimintaan, harrastus- ja ryhmätoiminta, sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin pystyy osallistumaan kynnyksettömästi yhdessä ja samassa paikassa. Haastattelemani maahanmuuttajaäidit antoivat kiitosta erityisesti seuraaville asioille:

• välittävä ja avoin ilmapiiri

• laajat aukiolo- ja toiminta-ajat

• monialainen palveluohjaus ja asiointiapu

• ryhmätoiminta, kuten vanhemmuusryhmät ja suomen kielen opetus

• ruoka-apu ja kierrätyspiste

• vapaaehtoistoiminnan ammatillinen ohjaus

Maahanmuuttajaperheiden näkökulmasta nämä ovat tekijöitä, jotka saattavat ratkaista sen, osallistuuko perhe toimintaan vai ei. Jos toiminnan sisältöjen, toiminta-aikojen tai tilojen ei koeta vastaavan perheen tarpeisiin toimintaan ei osallistuta (Finell ym. 2024: 179–180, 182). Omiin tarpeisiin vastaavaan kohtaamispaikkaan ollaan puolestaan valmiita osallistumaan kauempaakin.

Kohtaamispaikkojen ammattilaisilla, sekä vapaaehtoistoiminnan ammatillisella ohjauksella voi olla suuri merkitys maahanmuuttajavanhempien ja muiden vähemmistöryhmien osallistumiselle ja osallisuudelle (Peltosalmi ym. 2024: 151–152. Finell ym. 2024: 182). Haastattelemieni maahanmuuttajaäitien kokemuksissa vapaaehtoistoiminnan ammatillinen ohjaus henkilöityi usein johonkin tiettyyn työntekijään, johon kukin oli muodostanut itselleen merkityksellisen suhteen. Suhde luotettavaksi koettuun työntekijään motivoi, rohkaisi ja aktivoi äitejä osallistumaan ja sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan. Samalla se toimi myös eräänlaisena kontaktipintana suomalaistaustaiseen väestöön (Finell ym. 2024: 182).

”Ihmiset tekee sut tykkään täst paikasta. --- Et jos ei olisi ollut tollasii ihmisii, en olis tullut tänne.”

Yhteisöllisyyden moninainen merkitys

Vahvat sosiaaliset suhteet voivat lisätä yksilön subjektiivisesti kokemaa hyvinvointia. Ne voivat kuitenkin myös rajoittaa yksilön osallistumisen ja toiminnan mahdollisuuksia, jolloin sosiaalinen osallisuus pikemminkin heikentää hyvinvointia, kuin vahvistaa sitä (Salminen ym. 2021: 93).

Opinnäytetyössäni yhteisöllisyys näyttäytyi osallisuutta rakentavana tekijänä, joka yhtäältä vahvisti, ja toisaalta heikensi toimintaan osallistuvien hyvinvointia. Perhetalot tarjosivat maahanmuuttajaäideille kodin ulkopuolisen yhteisön, jossa luoda ja laajentaa sosiaalisia verkostoja. Toimintaan osallistuvilla oli kuitenkin taipumusta jakautua kieli- ja kulttuuriryhmittäin. Ryhmien sisällä ja välillä oli ajoittain myös ilmennyt vastakkainasettelua, kiusaamista ja syrjintää. Osa haastattelemistani maahanmuuttajaäideistä kaipasi myös enemmän suomalaistaustaisia perheitä mukaan toimintaan.

Nämä havainnot ovat valitettavia, joskaan eivät poikkeuksellisia. Mahdollisuus etnisten ryhmien eriytymiseen (Sveen ym. 580–581) sekä kulttuurieroihin liittyviin jännitteisiin (Carlá, Flarer, Lehner, Mattes & Reeger 2023: 56) on tunnistettu vapaaehtoistoiminnan kentällä. Lisäksi tiedetään, että erityisesti lapsiperheet tapaavat verkostoitua omankielisten ja -kulttuuristen perheiden kanssa, jolloin kohtaamiset esimerkiksi maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten perheiden välillä saattavat jäädä vähäiseksi (Finell ym. 180–182).

Ryhmien välisten suhteiden rakentuminen edellyttää kaikkien osapuolten, niin enemmistö-, kuin vähemmistöryhmien yhteisöjen ja yksilöiden osallistumista (Enbuska 2024: 1493–1495). Myös etnisten yhteisöjen sisällä jäsenet voivat tukea toisiaan näissä prosesseissa (Marucco 2020: 101. Ziller & Spörlein 2020: 11–12). Opinnäytetyössäni vapaaehtoistoimintaan osallistuvat maahanmuuttajaäidit tunnistivat yhteisöllisyyteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyviä periaatteita ja arvoja, mutta kokivat omat mahdollisuutensa ehkäistä ja puuttua hyvinvointia heikentäviin ryhmäilmiöihin vähäisiksi.

Perhetalotoiminnan kehittämisen kannalta keskeinen kysymys onkin se, kuinka eri kieli- ja kulttuuritaustaiset vapaaehtoiset saataisiin vahvemmin osaksi niitä rakenteita ja prosesseja, joilla perhetalojen toiminnassa edistetään etnisten ryhmien välistä vuorovaikutusta, sekä ehkäistään kiusaamista ja syrjintää.

Vapaaehtoiset yhteiskehittämisen prosesseissa

MLL Perhetalojen toimintaa kehitetään yhteistyössä kävijöiden, vapaaehtoisten, ammattilaisten sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhteiskehittämisen näkökulmasta vapaaehtoistoimintaan osallistuvat maahanmuuttajaäidit ovat otollisessa asemassa, ovathan he usein osallistuneet toimintaan sekä kävijöinä, että vapaaehtoisina. He myös kykenevät tunnistamaan maahanmuuttajaperheiden tarpeita, sekä tuomaan maahanmuuttajanaisten arkeen ja asemaan liittyviä haasteita.

Opinnäytetyössäni maahanmuuttajaäidit kuvasivat perhetalojen ilmapiiriä kehittämismyönteiseksi. Yksilökohtaista vaihtelua oli kuitenkin siinä, millä tavalla he olivat tarttuneet perhetalojen yhteiskehittämisen mahdollisuuksiin tai tuoneet kehittämisideoitaan esiin. Voikin olla, että näiden äitien käsitykset kehittämistoiminnasta pohjautuivat perinteiseen ammattilaislähtöiseen palveluntuotantoon (Steen & Tuurnas 2018: 81), eivätkä kaikki heistä tunnistaneet omaa rooliaan yhteiskehittämisen prosesseissa.

Loppu viimein on myös tärkeää muistaa, että vapaaehtoistoiminta on yleishyödyllistä toimintaa, joka perustuu nimensä mukaisesti osallistujien vapaaehtoisuuteen. Jokainen osallistuu toimintaan omilla motiiveillaan, ja myös toiminnan tuottamat merkitykset rakentuvat yksilökohtaisesti. (Laimio & Vähämäki 2011: 9–10, 19–22.) Näin vapaaehtoistoiminnan voi nähdä kontekstina, jossa osallistujien oma kehitys, osallisuuden kokemus, sekä toiminnan kehittäminen vahvistavat toinen toisiaan.

”Täällä käy naisia, jotka haluavat kehittää omia taitojaan. Me kehitymme täällä ja sillä tavalla tämä paikka kehittää itse itseään.”